Osallistujan kokemuksia syksyn 2024 teatteritaidon intensiivikurssista

Olen aina miettinyt: miltä tuntuu olla teatterilavalla? Ei katsojana tai orkesterisyvennyksen muusikkona, vaan sellaisena, joka vangitsee yleisön huomion, saa heidät nauramaan tai itkemään… Kun osallistuin teatteritaidon kurssille, halusin oppia muuntautumaan, eläytymään rooliin ja välittämään tunteita.

Heti ensimmäisistä minuuteista alkaen oli selvää: kurssilla vallitsi hämmästyttävä luova ilmapiiri. Miehiä ja naisia eri ikäryhmistä, kaikki niin erilaisia, mutta yhdistyneinä vilpittömään kiinnostukseen teatteria kohtaan. Vapautuneisuus ja ystävällisyys leijailivat ilmassa. Minusta tuntui jopa epätavalliselta, kuinka helppoa oli rentoutua vieraiden ihmisten ympärillä.

Jotkut tehtävät yllättivät haastavuudellaan, mutta samalla ne paljastivat odottamattomia puolia omasta persoonallisuudesta. Esimerkiksi eräs tehtävä: makaat lavalla kuin kuolleena, ja esitysparisi kertoo, millainen ihminen olit. Sitten ”heräät henkiin” ja yrität esittää sitä henkilöä.

Toisessa harjoituksessa esitimme bussimatkustajia — iloisia, surullisia, outoja. Se oli hauskaa, mutta ennen kaikkea opettavaista. Tällainen kokemus auttaa arjessa ymmärtämään paremmin keskustelukumppania, etenkin jos teidän mielialanne ovat täysin vastakkaiset — toinen on täynnä kortisolia, toinen serotoniinia. Joskus voi vain sopeutua, peilata toisen mielialaa, aivan kuten teimme lavalla. Kurssi opetti minulle hämmästyttävän asian: improvisaatio ei ole vain teatterilavaa varten, vaan myös elämää varten.

Kaikkein hämmästyttävintä minulle oli vapauden tunne. Tavallisessa elämässä asetan itselleni usein selkeitä tavoitteita, odotan itseltäni tiettyjä asioita ja yritän todistaa arvoni ja ammattitaitoni — samalla stressaten. Mutta täällä… Täällä lavalla nautin itse prosessista. Opin jotain uutta, en pelännyt epäonnistua — enkä epäonnistunut.